ORJA. Joudu, kiirehdi, herra! Kylä on kapinassa. Vieraat hiipivät pois tanssista ja tempasivat Kyllikin mukaansa. Hän huusi sinun nimeäsi, herra, ja puolustihe vimmatusti, mutta heidän rohkea päällikkönsä kantoi hänet kuin oravan hartioillaan. Naistemppuja, herra. Viekkautta ja teeskentelyä. Sarakan kautta! Minä näin hänen suutelevan Medönia.
TIERA.
Etkö Tuulikkia nähnyt? Eikö se raukka minua huutanut?
ORJA. Vielä vain! Oli iloinen ja tyytyväinen niinkuin harakka tuulissäällä. Huutavan hänen minä kuulin: tervehdi sitä aasia, minun entistä herra miestäni nimittäin!… Tuntematon puheenparsi. Merkitsee luultavasti kreikankielellä: tervehdi sankaria!
LEMMINKÄINEN.
Kahden suoja, kolmen kosto…
Vihamieltä, viekkautta!
Kylli on minulta viety
enkä voi jättää ma emoa.
HELKA. Suojaa Suomi ynnä vaimo Vanha jo emosi onkin. Älköhön sinä ikänä emo poikaansa evätkö kalvan kaunihin poluilta. Kosta, poika, kunniasi!
AINIKKI.
Älä usko orjan kieltä!
Kylli ei pettänyt sinua.
LEMMINKÄINEN. Liekkui lintu lehtipuussa, lumi syys-yönä putosi, — ken sitä enempi muisti kesän uuden auetessa? Äityeni, ainoani! Et voi seurata minua. Meren myrskyt sun tuhoisi.
HELKA. Sama siis osamme oisi, sama surma suolahinen. Vanhuus on ikuinen talvi ilman linnunlaulupuita. Mutta talvi sun kerallas on mulle suvi suloinen.
LEMMINKÄINEN. En toki muistotta eroa. Ota harja, mi useesti suki mustat suortuvani; sitä katso illoin, aamuin. Konsa se verin noruvi. kaatunut on Kaukomieli.
HELKA.
Oi, sanoja katkeroita!
Voip' on lohtusi kovuutta!