ORJA (kiiveten samalle kalliolle). Mitä, sokea paarma, oletko pistänyt herraani hänen uskollisen palvelijansa silmäin edessä? Oi, minun rakastettu herrani, sinä uljahin urho, joka koskaan on neidon sydäntä liekuttanut! Kaikki Hiiden immet tulevat, pitkiä suortuviaan repimään; kaiken maailman tytöt tulevat itkemään silmänsä punaisiksi sinun kuolemasi tähden. Ja hänet olet sinä surmannut, maanalainen mato! Horna sinut periköön, konna! Tahdon opettaa sinut sankareita tappamaan.
(Syöksee paimenen mereen.)
PAIMEN (pudotessaan).
Voi, Mana, Mana! Korjaa hänet heti minun jälestäni!
(Häviää syvyyteen.)
ORJA (astuen alas kalliolta). Hyvin hoidettu. Minua ei huvita kiertää maailmaa narrien ja poppamiesten kanssa. Tahdon etsiä aarteen, rakentaa saunan ja maata sen lauteilla yöt ja päivät. Kun nukun, niin nukun. Kun herään, niin teen sen vain avatakseni suuni ja antaakseni muiden ojentaa suuhuni voissa paistettua sianlihaa. Hiukan työläs toimi tosin, mutta jotakin vaivaa pitää olla aina maailmassa.
Seitsemäs kohtaus.
ORJA. TIERA.
TIERA.
Seis! Missä on herrasi?
ORJA.
Olenko minä herrani vartia? Pitääkö häntä paimentaa kuin lammasta?
(Aikoo mennä.)