LEMMINKÄINEN.
Orja, lausu, mik' on lempi?
ORJA. Sen olen sanova sinulle. Rakkautta on kolmenlaista: yksi eilen ollut, toinen tänään oleva ja kolmas, joka huomenna tulee. Eilinen rakkaus on ammuttu nuoli; tämänpäiväinen rakkaus on pannukakku ja huominen rakkaus poimimaton omena. Ensimmäinen näistä ei kelpaa mihinkään.
LEMMINKÄINEN.
Laadi mulle sammalvuode
tuonne tuntur'rintehelle.
Riepu on elämän riemu.
ORJA.
Toivosi on jo toteutettu; jumalankin täytyy levähtää laakereillaan.
Tänne tämän kallion päälle on sinulle vuode valmistettu. Maailma on
sänkysi ja tunturi päänalaisesi. Nukkuos kauvan ja hyvin.
LEMMINKÄINEN (kalliolla). Ma hengin taas. Jo sumut sankat haihtuu, yön häivät häipyy, näen maailman. Suruni elon, voiman liekeiks vaihtuu. Ma uhmaan valtoja maan, taivahan. Jalkaini alla aaltoo meri aava ja uhkaa viedä viime rannan maalta, mut tältä kädeltäni voitokkaalta se kerjätä on onneansa saava. Mun nimeäni vuoret vapiskoon, mun töitäin valtameri vaahdotkoon! Ja hehkuvana niinkuin päivänkoitto helmansa autuus mulle aukaisee ja neidon suudelmahan suloiseen hymyillen viittoo maine, lempi, voitto…
ORJA (alhaalla).
Kauvan eläös, herra!
(Paimen ampuu nuolensa.)
LEMMINKÄINEN (kaatuen).
Oi, emoni, kantajani!
(Syöksyy kallion taa.)
PAIMEN (nousee hapuillen kalliolle).
Huutele nyt emoa!
Uhmaile jumalia ja
ihmisiä, joit' et tapa!
Olen sinua voimakkaampi.