PAIMEN.
Ota myöskin toinen puoli.
ORJA. Se joltakin kuuluu. Viaton olen minä; minun käteni ei sankarin henkeä väijy. Tuolla näen minä hänen palaavan takaisin tunturilta. Asetu tänne kallion taakse ja ota vaari hänen äänestään. Kun minä sanon: kauvan eläös, herra; — silloin on hän oikeassa paikassa.
PAIMEN.
Hyvä. Siis sitä odotan.
(Kätkeytyy kallion taa.)
Kuudes kohtaus.
ORJA. PAIMEN. LEMMINKÄINEN.
LEMMINKÄINEN (mietteissään). Varmaan Kyllikki oli se, vaikk' en voi sitä käsittää; hänhän on häipynyt ijäksi. Koito, mua kovin hän syytti. Oli sentään onnen päivät, kun hänet omaksi voitin.
ORJA. Herra, miksi olet niin surumielinen? Unhoita mennehet ja ajattele sankarikunniaasi. Olethan hävittänyt ja kaatanut koko Pohjan kansan. Heidän sotilaansa sinä tapoit; heidän velhomiehensä sinä lauloit suohon suolivyötä myöten. Maderakka! Liistitpä heitä kuin nauriin napoja, kaasitpa kuin kaalinpäitä ikään. Ainoastaan Ulappalan sokea paimen pelastui miekkasi tuhosta.
LEMMINKÄINEN (kuin edellä).
Ei … ei Kylli olla voinut.
Jumala minut on joku
taikka haltia lumonnut.
Se ei ennusta hyviä.
ORJA. Kun olit voittanut miehet, tuli naisten vuoro. Lähdit valitsemaan parempaa puolisoa Pohjan tyttäristä ja onnistuit löytämään kaikkein kauneimman. Hänen äitinsä asetti sinulle vaikeita koetuksia, mutta sinä suoritit ne kaikki. Nyt on sinulla jälellä enää ampua Tuonelan valkea joutsen ja näiden vuorien lomasta etsit sinä kuoleman joen suuta. Kautta Inarin, herra; tuletpa sen jo tänään löytämään.