(Menee viheltäen samaan suuntaan kuin Chryseis.)
Viides kohtaus.
Vastakkaiselta taholta tulee ORJA, taluttaen ULAPPALAN
SOKEATA PAIMENTA.
ORJA. Oletko vihainen herralleni, siksi että hän säästi henkesi? Sitäpä sanoisin minä merkilliseksi vihaksi.
PAIMEN. Olen vanhin velholoita, syvän synnyn tietäjöitä. Kaukomiel' kadotti meidät, voitti, surmas suuren kansan. Tuot' toki enemmän pahon, ettei hän minulta edes viedä viitsinyt eloa. Siksi kostoa kovinta hälle aion ja alati häntä seurailen, samoan. Vaan on silmäni sokeat. Tie osota mulle, kuulla hengitystänsä halajan.
ORJA. Ja kuinka aiot sinä, sokea, kurja, voittaa niin suuren ja tietotenhoisen miehen?
PAIMEN. Maan emo minulle virkkoi: Vasten on valtoa jokaista Lemminkäinen loihtinunna itsensä tulisin taioin. Koko metsä on lumottu. Katajatarta vaan kapoista, neittä keltakutrillista, jota lempi, jonka jätti, ei ole kehdannut sitoa. Kataja vihasta räiskyy. Katajasta tein vasaman.
ORJA.
Se olkoon sinun asiasi. Vaan mikä on oleva minun palkkani?
PAIMEN.
Puolet aarre-aarniosta.
ORJA. Puolet, sinä konna? Keneksi luuletkaan minua? Luuletko minua sellaiseksi lurjukseksi, että pettäisin herrani pilkkahinnasta?