— Ja kuinka sinä olet täyttänyt käskyni? Sinä olet sallinut ryöstää lapset?
— Mutta minä olen vapauttanut heidät ja tuonut heidät luostarin suojaan.
— Vastaa, poika, miksi sinä et vienyt heitä Ursula rouvan luo linnaan?
— Sentähden, että Ursula rouva on sulkenut Goliatin vankilaholviin. Ja sentähden, että hän käski pitkää Malkoa pistämään minut kellariin, kun minä pyysin apua Birgerin ja Beatan puolesta, ja että hän antoi sotilaansa ajaa meitä takaa, kun me pääsimme Sten herraa pakoon.
Ritari katseli häntä tylysti ja sanoi: — Minä otan itse selkoa asian laidasta. Me ratsastamme vielä tänä yönä Ljungarsiin, ja sinä seuraat minua. Jos olet puhunut totta, niin pidän minä sinut henkipalvelianani. Mutta jos olet valehdellut, niin heitän minä sinut jalat ja kädet sidottuina koskeen.
Arvid piispa oli juuri lopettanut kirjeensä paaville, kun Bo herra astui ilmoittamatta hänen huoneesensa.
— Minä olen, — sanoi hän, — saanut sellaisia tietoja, että minun täytyy ratsastaa yötä päivää, ennenkuin Ljungarsissa ja Letossa saadaan vihiä takaisintulostani. Tahdotko kahdeksi viikoksi lainata minulle kymmenen tai kaksikymmentä huovia?
— Sinun turvaksesi teen kaikki mitä voin; mutta kostoasi varten en mitään, — vastasi piispa.
— Kuinka, — sanoi ritari suuttuen. — Sinä kieltäydyt auttamasta minua oikeutettuun kostooni?
— Minä autan sinua haastamaan Sten herraa, tai ketä sinä vain haluat, pohjois-Suomen laamannin tai Turun hengellisen tuomioistuimen eteen. Mutta jos lupaat minulle, ettet rupea kostamaan oman käden oikeudella, niin ovat kaikki huovini sinun käskettävinäsi.