— Aivan varma, armollinen rouva. Sten herraan miehet ajoivat heitä takaa Ulvilaan asti ja olisivat ottaneet heidät siellä kiinni, jollei Nahkasiipi olisi mieltynyt erään anekauppiaan kukkaroon. Mir nix, dir nix, alles unter einander, niin luostarivouti sai viedyksi Birger herran ja Beata neiden laivaansa ja purjehti heidän kanssansa Naantaliin.
— Pitäisi tehdä sitä, mitä on saanut toimeksensa, eikä puuttua muuhun.
Sano Sten herralle, että hän hirtättää varkaan.
— Sten herra ei ole jättävä teidän armonne käskyjä täyttämättä.
— Ja sitten tuo anekauppias. Parempi olisi ollut anastaa hänen anekirjeensä, niistä meillä olisi ollut enempi hyötyä. Meillä ei ole synninpäästöä enää muuta kuin yhdeksi viikoksi jäljellä. Malko, minä olen tänä yönä tutkinut tähtiä. Ne eivät ennusta meille hyvää; ne varoittavat minua piakkoin uhkaavasta vaarasta. Meidän täytyy olla varovaisia. Valmistaudu matkaan. Minä kirjoitan Naantalin abbedissalle ja vaadin lapset takaisin. Mahdollisesti he panevat vastaan, mutta sano heille, että Goliat on taaskin linnanvoutina ja että heidän isäänsä odotetaan joka päivä kotiintulevaksi.
— Luottakaa minuun, armollinen rouva.
— Odotahan, joka tapauksessa voit vapauttaa meidät tuosta hävyttömästä myllärinpojasta. Hän on viekas ja uhkarohkea, hän voi käydä meille vaaralliseksi. Olisit ansainnut riippua hirsipuussa, Malko, kun päästit hänet pakenemaan kellarista.
— Voin antaa hirttää itseni, armollinen rouva, jos rautaovi ei ollut pönkitetty kiinni, ja paksujen muurien läpi hän ei ole voinut murtautua ulos. Minä olen tutkinut jok'ainoan kiven kellarissa. Se on noiduttu, täällä ei ole kaikki niinkuin pitäisi olla.
— Pidä varasi, ettet anna pettää itseäsi. Minkä valkoisen aaveen Jonas sanoo nähneensä linnanmuurilla? Petosta on mukana pelissä, tähtien nimessä, minä otan siitä selon ja heitätän petturit elävältä hehkuvaan uuniin.
— Armollinen rouva, sanotaan…
— Mitä sanotaan?