Sofia. Kuulkaapas, tytöt! Preciosaa myöskin ihmiset syyttömästi vainosivat. Hänethän varastettiin pois vanhempiensa luota.
Roosa (viattomasti). Ah, jospa joku olisi niin hyvä, että varastaisi meidätkin pois. Sofia. Ei, hyvä lapsi, se on niin harvinaista meidän aikoinamme. Mutta meille on tehty hirveää vääryyttä.
Kaikki tytöt. Niin juuri, vääryyttä meille on tehty.
Sofia. Ja sen tähden mekin voisimme ruveta mustalaisiksi.
Viktoria. Ah, se olisi erittäin hauskaa!
Lotta. Mutta se ei käy päinsä. Rouva Streng ei suvaitse sellaista.
Sofia. Olemmeko me orjia? Emmekö ole vapaita kuin ilman linnut silloin, kuin on lupa koulusta.
Roosa. Mekö saisimme paljain jaloin juoksennella metsässä?
Fanny. Paljainko jaloin? Ei, siitä me emme huoli. Mutta leveälaitaiset olkihatut päässä.
Augusta. Ja laulelemme kuutamassa.