Kaarle Moor. Sinäkö, pelkuri jänis! Jos vielä uskallat sanallakaan narrata joukkoamme kapinaan kapteenin poissa ollessa, niin minä nuoralla vedän sinut tuonne kuusen latvaan variksen pesän tasalle.
Musta Joonas (peloissaan). No, no, enhän minä mitään sano. Minä sanon vain, että me olemme vapaita rosvoja, ja... (Kaarle Moor uhkaa häntä) enhän minä sano mitään, en.
Mazarino. Älkää nyt siinä riidelkö, vaan ennemmin laulakaamme uusi sankarilaulumme. (Kaikki laulavat.)
Rosvoliiton sankarilaulu.
Sävel: ”Kulnev.”
Nyt lähtään veikot retkellen!
Maailma onkin urhojen.
Edestä maineen, kunnian
Me taistelemme ainian.
Euklides jääköön ohjeineen,
Kiel’oppi nurkkaan sääntöineen.
Kornelius Nepos opettaa
Jotakin parempaa.
Me Roomaan, Roomaan kuljemme,
Me Cæsaria haemme.
Ja Hannibalin lailla me
Voitamme vastustajamme.
Leonidas on meidän mies,
Epaminondas elää ties,
Ja Aleksander Suureksi
Rinaldo kelpavi.
Kaarle Moor. Niin, taistella meidän täytyy, kumppanit, mutta ketä vastaan? Siinäpä se temppu onkin.
Gonzalov. On melkein liian pitkä matka astua tallustella Roomaan.
Mazarino (käy istumaan ja ottaa esiin voileivän). Minulle aina tulee nälkä tapellessa, ja sen tähden taitaa olla parempi syödä ensin vähän.