(Lintu lentää pois.)
(Toinen näytös loppuu.)
Kolmas näytös.
Viheriä puisto kuninkaallisen linnan vieressä. Vasemmalla näkyy se torni, jossa Florinnaa pidetään vankina. Vastapäätä seisoo tammi, jonka juurella ruohopenkki. Florinna laulaa tornin ikkunassa.
Florinnan laulu (Sävel: Tuoll’ on mun kultani).
Kukkaset tuoksuu ja tuuloset liikkuu,
Lintuset laulaen oksilla kiikkuu,
Voi minun lintuni,
Voi lintukultani,
Lintu sininen,
Sua oottelen!
Lintu se siivillä liitäen lentää,
Pilvien äärihin äänensä entää.
Voi minun lintuni,
Voi lintukultani,
Lintu sininen,
Sua oottelen!
(Kuningatar ja Mangipani piiloutuvat tammen taa.)
Kuningatar (hiljaa). Kuuletko kuinka kauniisti se hylky laulaa? Se on käsittämätöntä. Minä olen kolme kertaa antanut ottaa häneltä kitaran pois, ja hänellä aina kuitenkin on kitara.
Mangipani. Tämä käypi yli ymmärrykseni. Mutta sanomattoman kauniisti hän laulaa. Suokaa anteeksi, teidän armonne, minun on sääli sitä tyttö parkaa.