Kuningatar. Vaiti, nyt hän taas alkaa.
Florinna (laulaa).
Kukkaset kummulla päivällä aukee,
Yks vähä kukkanen nääntyy ja raukee
Voi minun lintuni,
Voi lintukultani,
Lintu sininen,
Sua oottelen!
Joudu jo lintuni pois kotipuoleen,
Florinna tornissa kuihtuvi huoleen.
Voi minun lintuni,
Voi lintukultani,
Lintu sininen,
Sua oottelen!
(Florinna vetäytyy pois eikä enää näy.)
Kuningatar (tulee näkyviin). Jospa ymmärtäisin, mitä hän tarkoittaa tuolla alituisella sinisellä linnulla. Nyt on kohta vuosi siitä, kuin prinssi Amundus tuli muutetuksi linnuksi eikä sittemmin ole hänestä mitään kuultu.
Mangipani. Armollinen Kuningattareni saatatte olla levollinen. Haukka on varmaan aikaa sitte hänet siepannut, joll’ ei häntä ole kissa syönyt.
Kuningatar. Toivottavasti arvasit oikein, rakas Mangipani. Muutoin voisi luulla Florinnan hänestä yhä laulavan. Aivan käsittämätöntä on, kuinka hän on niin terve ja koko päivät laulaa niin iloisesti.
Mangipani. Niin, on se kummallista. Ja teidän armonne olette koko ajan suonut antaa hänelle ainoastaan vesisoppaa ilman rusinoita. Eipä hän koko vuonna ole saanut yhtään voileipää eikä maitolasia.
Kuningatar. Sano, Mangipani, mistähän on saanut kaikki ne kauniit kappaleet, joilla olen nähnyt hänen leikkivän, kuin olen tirkistänyt avaimen reiästä? Joka päivä on hänellä kauniimpia kukkia, maukkaimpia hedelmiä, ihanoita nukkeja ja entäs kuvakirjoja sitte, niin kauniita kuvakirjoja et ole koskaan nähnyt, Mangipani! Joka yö annan minä hänen maatessaan varastaa kaikki pois ja yhtenään saapi hän uusia leikkikaluja. Kuinka se on mahdollista?