Kaisa (mennen taas korin luo). Kuulehan – nyt huusi se taas! Mitä sinä äsken puhuit, että tänne on tullut useampia lapsia?
Matti (työntää häntä pois). Kaksosia ... kolme tai neljä kappaletta... Sellaistahan tapahtuu joka päivä. Mutta nyt minun mielestäni sinun, Kaisa Muori, pitäisi joutua kylään ennen, kuin kukaan muu ehtii kertoa ne suuret uutiset.
Kaisa. Niin, totisesti sen sanoit ihan oikein,
Matti. Sano terveisiä Maijalle, hyvästi, hyvästi, kyllä pistäydyn katsomassa, milloin lähden liikkeelle. (Kiiruhtaa pois.)
Matti (yksin, pyyhkien hikeä otsastaan). Huh, – eipä ole paljo henkeä jäljellä. Annas muistuttelen: – hirtetään, silvotaan, hukutetaan, poltetaan ... ja se on ihan varmaan kuninkaan poika, jonka ne viisitoista noitaa ovat tuoneet minun vastuksikseni ... teloitetaan, lävistetään, räjäytetään ilmaan ... hah, johan ihan tunnen lentäväni!... Huh huh, en minä tohdi katsoa koriin ... enkä lukea, kuinka monta niitä on... Ja kuka niistä sitte on mylläri, kuka prinssi... Myrkytetään ja hakataan kappaleiksi! Ei, ei tätä enää jaksa kestää ... minun täytyy kertoa kaikki tyyni Maijalle. (Kiertää etäältä korin ohitse ulos.)
(Pilvi pimittää aurinkoa niin, että mylly taas tulee pimeänlaiseksi. Musta henki tulee esiin seinästä ja lähestyy koria ottamaan lapsia. Valkoinen enkeli tulee toiselta puolen ja estää häntä.)
Musta henki.
Miks, estelet? Mull’ eikö valta ois
Tok’ ottaa lapset kastamattomina?
Valkea henki.
On kirjoitettu: voi, ken pienoisista
Pahentaa yhden. Taivaan valtakuntaan
Kuuluvat lapset.