(Maija ja Mylly Matti tulevat.)
Maija. No niitä poikia, huolta ja puuhaa niistä on aamusta iltaan. Nyt on Frode pudonnut ränniin ja hänellä oli ihan uudet housut jalassa.
Matti. Älä nyt toru, Maija; ole kiltti, enkelini, niin saat jotakin oikein hyvää. (Kätkee peilin.) Arvaapas, mitä minulla on seljän takana?
Maija. Kyllä arvaan, ymmärryksesi se sinulla on seljän takana, ukkoseni. Etkö käsitä, että pojat viimein tuottavat meille niin paljon harmia, että tulemme harmaapäiksi? Minkä tähden et lähetä kuninkaan poikaa takaisin isänsä luo?
Matti. Älähän nyt! Ei minulla ole niin kiirettä tulla paistetuksi halstarilla. Älä toru, Maijaseni. Et sinä kuitenkaan tahtoisi kadottaa poikia.
Maija. Tahdonpa niinkin, sanon minä. Minä jo olen niin kyllästynyt pesemään heidän paitojansa ja paikkailemaan heidän mekkojansa ja kampaamaan heidän pitkää tukkaansa ... juuri kuin he sittekään pysyisivät eheinä ja puhtaina yhtään ainoata Herran päivää! Ja sitte he leikkelevät sormiansa ja jauhoavat itsensä myllyssä ja tappelevat kissain ja varisten kanssa! Jospa toki kuningas veisi ne molemmat...
Matti. No mutta; rakas Maija! (Pitää peiliä hänen edessään.) Katsohan vähän, nyt olet ruma! Mutta koeta näyttää iloiselta ja hyvältä! (Maija nauraa.) Kas niin, nyt olet kaunis! – Mutta kuka tuolla astua harppailee niin pitkillä askeleilla? Oh, Kaisa muorihan se on. No, nyt hänellä taas varmaan on joku suuri ja hirveä uutinen...
Kaisa muori (tulee). Hyvää päivää, Maija. Hyvää päivää, Matti. Oletteko kuulleet, mitä on tapahtunut? Suuri uutinen, oikein hirmuinen tapaus...
Matti. Niin, sen kyllä saatoin arvata.
Maija. Päivää, päivää, Kaisa. No, mitä sitte on tapahtunut?