Kaisa. Se on salaisuus, nähkääs, hirveä salaisuus; en tiedä, uskallanko puhuakaan sitä teille.
Maija. Tottahan, Kaisa, kerro toki, mikä se on.
Matti. Kerro pois, kerro vain, muutenhan ihan halkeat.
Kaisa. Häpeä vähän, mylläri, osaan minä olla vaiti ja osaan puhuakin, miten milloinkin johtuu mieleeni. Voinko minä sille mitään, että Mustalais Daara on hirtetty tänä aamuna.
Maija ja Matti. Mitä sinä sanot?
Kaisa (tietävästi). Ihan niin se juuri on. Hän oli varastanut paistetun kanan kuninkaan omasta kyökistä ja hänet saatiin samassa kiinni. Mutta ei siinä vielä kyllä.
Matti. Ei, sen kyllä uskon.
Kaisa. Hän oli kai varastanut enemmänkin.
Maija. Minua oikein värisyttää. Mitenkä se sitte oli?
Kaisa. Hän ennen, kuin hänet hirtettiin, tunnusti, että se oli juuri hän, joka kaksitoista vuotta sitte varasti pikku prinssin, muistattehan...