Lapset (laulavat).
Hunttu, Hunttu, Hunttu, Hunttu
Honkasalmelta!
Hän kun jauhattaapi,
Lapset hältä saapi
Oikein paljon, oikein paljon
Piparkakkuja.
Hunttu. Minä jauhatan sekä pullia että piparkakkuja sille, joka löytää minun toisen jalkani.
Tähkö (pistää kepin aidan raosta ja lyö Hunttua sääreen). Tuossa sinun toinen jalkasi on!
Hunttu (hypähtää seisomaan). Aijai, mitenkä se koski kipeästi, aijaijai! Mutta mitä tämä on? Minullahan taitaa ollakin kaksi jalkaa. (Lukee.) Yks', kaks'… Ei, luetaanpas uudestaan: yks', kaks'… (hyppii ilosta). Jo minä löysin toisen jalkani! No, jopas löysin toisen jalkani! (Lapset meluavat puutarhassa.)
Tähkö (kurkistaa aidan ylitse). Isä tulee! Isä tulee!
Palko (aidan takaa). Kulkaas, tytöt, älkää sanoko, että olimme puutarhassa!
Tähkö. Niin, pojat, älkää sanoko sitä isälle. (Hän menee taas piiloon.)
Tulpaani (tulee tuvasta). Teinpä hyvin tyhmästi, kun lähetin vieraat lapset yksinään puutarhaan, Tokkohan ne antavat edes karviaismarjan raakaleidenkaan olla rauhassa. (Kurkistaa aidan raosta puutarhaan.) Mitä ihmettä, millaista täällä on? Turkkilaisiako siellä on ollut mellastelemassa minun kukkapenkeissäni?… Voi tulpaaniani! Voi minun tulpaaniani! Voi suurta, kaunista, harvinaisen komeata kukkaani!
Nopsajalka (puutarhassa). Tule pois, Varma: ikävätä tämä on, mutta emme me voi sitä auttaa.