Kalle (hiljaa). Mutta varastaminen on synti.
Kasi. Oh, ken osaa valehdella, hän osaa myöskin varastaa. Eihän sitä kukaan tiedä; salataan vain rohkeasti.
Kalle. Niin, tosiaankin.
Kasi (ryssälle). Kas, miten kauneita huiveja teillä on! Saanko niitä nähdä? Mitähän niistä tahdotte?
Laukkuryssä. Temekö hyve huivi tahto vai täme paras? Hyve huiv maksa rupla, mutta pikku huiv ottaka viiskymment kopeikka.
(Täll'aikaa Kalle sieppaa punaisen nauhan ja pistää sen salaa Kasille.)
Kasi. Ah, miten te olette hyvä. Myöttekö huivin kymmenestä kopeekasta?
Laukkuryssä. Olka hyve, neljekymment kopeika. Kolmekymment kahdeksa kopeik. No, kolmekymment kopeik hyve huiv'. Neuloi, nauhoi, ottake! (Etsii nauhaansa.) Voi, minu puna nauha! Poliis, poliis! Turakka vei minu puna nauha. (Syntyy melua torilla. Nopsajalka sattuu vahingossa kaatamaan eukon omenakorin.)
Omenaeukko. Poliisi, poliisi! Minun omenani, minun kultaomenani!
(Puutarhuri Tulpaani tulee Tähkön ja Palon kanssa, kaikki hyvin koreassa puvussa.)