Samoin voit Väinämöisen viikatteen ottaa lähtöpaikaksesi. Jos vedät viivan vasemmalle (alaspäin), kolmen loistavan tähden läpi, niin näet komean Siriuksen; mutta tämä suuri aurinko on joskus niin lähellä taivaanrantaa, että sumu peittää sen. Samaa viivaa jos vedät vielä ylöspäin oikealle, mutta sitten siirrät vähän vasempaan päin, niin ensimmäinen suuri tähti, jonka löydät, on Aldebaran. Jos vedät viivasi vähän vinoon keskimmäisen tähden läpi, tulet ylhäällä (pohjoisessa) Betelgeuze'en, ja alhaalla (etelässä) tulet Rigel'iin. Vähitellen voit itse tottua tähtikartalla kulkemaan tutuista tähdistä tuntemattomiin.
Tämä on hyvin huvittavaa, sillä jos ei tiedäkään paljoa muuta noista avaruuden suurista auringoista kuin niiden nimet ja paikan taivahalla, niin tuntuu siltä kuin olisi jo paljon tutumpi heidän kanssansa. Ja lieneehän tuo toki korkeaa ja hienoa seuraa, kun on tuttava maailman aurinkojen kanssa. Onhan se aivan kuin seurustelisi luomisen ja korkean Luojan kanssa. Näin korkeasta ja majesteetillisesta seurasta, jonka suhteen kaikki maalliset korkeudet ovat kuin hietajyväset, ei tule kukaan ylpeäksi. Päinvastoin jokainen tuntee itsensä äärettömän pieneksi katsellessaan taivahan suuruutta. Mutta onhan kuitenkin suurta ja ilahuttavaa seista Herran Jumalan edessä, mielessään pitäen 19 psalmini sanat: "Taivaat ilmoittavat Jumalan kunnian ja vahvuus julistaa hänen kättensä teot!"
End of Project Gutenberg's Lukemisia lapsille 3, by Zacharias Topelius