(Kun hän oli vuoden vanha.)
Souda, pikku poika, vaan
Kehdon kiikunnalla!
Souda kauas maailmaan
Suomen lipun alla!
Elon meri myrskyää,
Kukkarantaa seuraa sä,
Äidin syliss' ennä,
Elon myrskyyn lennä!
Kasva, pikku masto, vaan!
Jotta kestät myrskyt!
Pidä perää vakavaan,
Tulkoot mitkä tyrskyt!
Vapaat purjeet! Riemuiten
Sodi puolest' totuuden,
Vaikka peikot aivan
Uhkais murtaa laivan!
Souda kauas aikaan vain,
Jos niin Luoja sallis!
Kehtopäiväis suloisain
Muisto kätke kallis!
Jos Hän laivas kauas pois
Toiseen aikaan uida sois,
Sukuin uutten anna
Muistos mieleen panna!
Souda voimin rakkauden,
Enkelit niin suojaa!
Iloks souda vanhinten!
Ruoris olkoon Luoja!
Lapsia Hän rakastaa,
Sua pientä katsastaa.
Millä kuljet tiellä,
Herra myös on siellä.
KUIHTUNUT LEHTI.
Syksyinen jutelma.
Nyt on syksy, ja musta pimeä katselee sisään ikkunasta. Myrsky vinkuu, sade roiskuu porttia vasten, meri pauhaa, aallot hyökyy. Huh, kuinka pimeä, synkkä pauhaava meri syöksyy kallioita vasten, kuinka se ärjyy saadaksensa saalista, kuinka se syysyönä on ikäänkuin elävä kuolema! Se on kuitenkin sama meri, joka sydänkesän aikana oli niin hymyilevän iloisen näköinen kukkivien rantojen ympärillä, kun valkoiset purjeet lentelivät kuin kalalokit sen yli ja lapset laiturin tykönä laskivat liikkeelle kaarnavenheensä. Nyt se on musta ja uhkaileva, ei kukaan voi nähdä sen kaukaisia aaltoja, pimeä on kuin esirippu tuntemattoman etäisyyden edessä.
Ja tuo kaunis tuuhea metsä, kuinka viheriäinen ja tuoksuva se olikaan kesällä, kun aurinko paistoi ja linnut laulelivat ja pienet tytöt istuivat metsikössä etsien ruohokosta nelilehtisiä apilaita! Nyt se on autio ja tyhjä, hävitetty ja ilman asukkaita, sen tuuheat koivut ovat kadottaneet lehtensä, sen suhisevat haavat lakanneet suhisemasta; syksytuuli taistelee vain yöllä kuusien oksia vastaan. Perhoset nukkuvat, kukkaset ovat kuolleet, susi yksin astuskelee hiljaa hiipien sammaltuneessa mättäikössä.
Minäpä tiedän kertoelman kuihtuneesta lehdestä. Se on aivan tavallinen kertomus, ehkäpä olet sen kuullut ennenkin, eikä se olekaan pitkä, mutta nyt on se vuodenaika, jolloin se parhaiten ymmärretään.