Saul. Kukas sinä olet ja mitä sinulla on asiaa?
David. Olen David, Isain poika, ja isäni lähetti minut tänne tuomaan veljilleni tuoretta leipää ja juustoa.
Saul. Sinäpä näytät minusta reippaalta pojalta. Osaatko sä muutakin kuin juosta toisten asioita?
David. Osaan minä paimentaa lampaita, soittaa harppua ja vähän käyttää linkoa.
Saul. Hyvä on. Mene tuonne leiriin, niin tapaat siellä veljesi.
David menee, mutta kääntyy takaisin. Tiedätkö, herra sotilas, sanoa, mitä tuo pitkä filistealainen tuolla niin ylvästellen kävelee niityllä? Hän minusta näyttää varsin sopivalta korvapuustitella.
Saul. Mitäs se sinuun koskee, pikku poika?
David. Eipä juuri mitään. Minua vain niin erinomaisesti himottaa kiskaista häntä vähän parrasta.
Saul. Voi, poika parka, eivät paremmatkaan miehet kuin sinä uskalla häntä edes katsoakaan. Sen pitkän miehen nimi on Goljat, ja hän on nyt jo neljäkymmentä päivää ärsyttänyt meitä, mutta ei kukaan uskalla mennä taistelemaan.
David. Sepä on suuri häpeä. Ell'ei kukaan muu anna hänelle selkään, niin minä annan.