Mooses arveli, ett'eihän Metsäkarhukaan ollut avannut arkkuansa ennenkuin Tukholmassa; sentähden ei hänkään ollut uskaltanut avata rasiaa ennenkuin Raumalla. Mutta mitäpä siinä olisi muuta voinut olla kuin kultahietaa ja timantteja?
"Vai kultahietaa! Voi sinä kovaonninen! Avaappas itse ja katso!"
Moosep avasi rasian vapisevin käsin. Ja mitä hän löysi siitä? Isänsä vanhan tekotukan, joka oli aiottu viedä Tukholmaan kammattavaksi.
Patrooni Kultanen ei voinut kaikessa murheessaankaan olla nauramatta. Se suututti Mooseppia, joka arveli jo saaneensa kylliksi kärsiä kaikenlaista kiusaa. "Kuuleppas, isä!" sanoi hän, "eikö Apollossa ollut lastina tervaa ja turkiksia?"
"Oli, paha kyllä, paha kyllä!" huokasi isä. "Ja nyt on kaikki meren pohjassa."
"Mutta minä pelastin edes vähän."
"Todellako? Pelastitko sinä?"
"Tämän tervapytyn."
"Oh, häpeä toki! Etkö pelastanut yhtään minun kalleista turkiksistani?"
"Tietysti minä niitäkin pelastin."