"Kiitoksia paljon!" sanoi Knut, vaan ajatteli mielessään: "olipa se jotenkin myöhäinen päivällisaika miehelle, joka ei ollut syönyt eilisestä päivällisestä asti."
Herra Petter sousi pois, Knut meni mummonsa luo.
"No, Knut, oletko nähnyt kaloja tänään?"
"Nähnyt niitä kyllä olen, mutta linnut söivät kalat ja herra Petter ampui linnut."
"Se oli huonosti, se, Knut. Nyt meillä ei ole muuta päivälliseksi kuin kaksi silakkaa, neljä perunaa ja puoli leipäkakkua."
"No, ei siitä lukua, mummo! Syökää te; minua kutsuttiin päivälliselle
Harjulaan, ja sieltä minä tuon juustopalan taskussani."
"Älä mene oikotietä Kiikkalan metsän läpi, Knut; siellä asuu keijukaisia ja kolme noitakuningasta: vuoren kuningas, lumikuningas ja metsän kuningas. Mene ennemmin rantatietä, siellä on turvallisempaa; mutta varo sielläkin Vellamoa!"
"Rantatie on niin pitkä, mummo, enkä minä ole syönyt mitään eilispäivällisestä asti."
"No, mene mitä tietä tahdot; mutta älä ajattele ruokaa, se saattaa kiusaukseen."
"En, mummo, minä ajattelen vain tulevia kylänlukuja."