Laadimme lumilinnoja,
Ja sitten taistellaan,
Ja voitto taikka kuolema,
Mi osaks tulleekaan!
Voi kurjaa, joll' ei tarmoa,
Ei hälle annet' armoa!
Virkeitä oomme poikia,
Pidämme telmettä.
Virkeistä nousee pojista
Uljaita miehiä.
Ja voimaa, kättä jäntevää
Tarvitsee kyllä maamme tää.
Hyv' äiti, älä hemmoita
Sä liioin minua!
Mun käten' täytyy karaista
Suojaamaan sinua.
Kun vahvuutta saan tahdollen'
Niin turvaan sua riemuiten.
Kun erehdyn, sä hyvyyteen
Ojenna mua vaan:
Jumalanpelkoon, nöyryyteen
Ja työhön uutteraan;
Niin, äiti, mua neuvo sä,
Ett' öisin miesnä mielevä!
Mä maan ja kansan parasta
Vaan tahdon harrastaa,
Jos kirja, miekka aseena
Tai aura olla saa,
Tarvitsen kaikkeen vahvuutta,
Ja ruumiin, sielun voimia.
On veltto siis se poikanen,
Ken talvell' arkailee.
Ja turkkiin, vaippaan kääriksen,
Kun tuuli henkäisee.
Me, pojat, virkeit' olemme
Ja uljaiks miehiks aiomme.
UUSI VUOSI 1868.
Terve sä pienoinen!
Tunnetko tähtien
Juoksijapoikaa?
Tääll' olen jällehen.
Toveri rientävä,
Nuori ja nälkäisä,
Onkosta ruokaa
Vaan hyvä ystävä?
Kerran ol' isäni
Pieni kuin minäki,
Myös lumisilla
Täällä hän teuhaili.
Sattuipa puuskahdus,
Vaikea vilustus,
Siitäpä seuras
Kylmä ja kohmetus.
Juur' ihan silloin mä
Kelkalla pienellä
Mäkeä laskin
Taivahan sinessä,
Rinne ol' jyrkkä ja
Kelkkani luistava,
Sieltä mä maahan
Soljahdin paikalla.