Maija. Sainpa kuitenkin kiinni, katsos!
Matti. Maltas, nyt viskaan ylemmä.
Maija. Nyt minä rupeen syömään omenaani. (Puree männynkäpyä.)
Matti. Ja minä vien omenani kuninkaan hoviin. (Poimii kiviä.)
Jeronimus (tulee). Nytpä rupeavat omenat jo kypsymään. Täällä kuljeksii kaikenlaista väkeä maantiellä, niin että onpa tarpeen olla varoillaan. Enkö sitä juuri sanonut? Tuossahan on kaksi kerjäläisnulikkaa katselemassa minun puutarhaani. Mitä te täällä teette?
Matti. Me astumme kahdella jalalla pitkin tietä, hyvä isäntä.
Jeronimus. Uskaltakaapahan vain väijyä minun omeniani?
Matti. Kiitoksia tarjouksesta! Me olemme juuri kokoamassa omenasatoamme.
Jeronimus. Mitä sanot? Ettehän vain liene uskaltaneet kiivetä minun aitani yli?
Maija. Ei tässä puutetta ole. Koko tie on täynnä omenia, ja ojan varsilla on vielä enempi.