Maija. Ei ollut; minä kuulin ihan selvään, että hän sanoi: ohoh, ohoh! Kuu raukka, miten sinulla lienee ikävä kulkea niin yksin pitkin taivaan kantta, etkä koskaan saa leikkiä kultaomenilla täällä maan päällä! Leikkisit edes tähtien pikku lasten kanssa, jotka välistä ottavat niin pitkiä, välkkyviä harppauksia iltataivaalla, tällaisia harppauksia.
Matti. Kyllä kuulla on muutakin tekemistä. Hän astuskelee kuin yövartia, lyhty kädessä, näyttää ja tietä kaikille, jotka ovat eksyneet maan pimeässä. Sen lisäksi on hän myöskin kultaseppä, näetkös; hän kultaa metsät ja hopeoitsee järvet. Onpa hän vielä poliisipäällikkökin, aika vihollinen kaikille varkaille!
Maija. En oikein muista toista värsyä siitä laulusta:
Näet hullutuksia paljon, näin
Kulkeissasi iltasilla…
Matti.
Näet tuskiin sortuvan lempiväin.
Näet riemua rakastavilla.
Molemmat.
Näet kyyneleitäkin monta, mutta
Ne luoksesi kohden korkeutta
Ei nousta voi…
Kuu.
… Ei nousta voi.