Maija. Muistatko sen laulun kirkkaasta kuusta, jota äiti aina lauloi meille, kun olimme vielä pienet? Näin se oli:
Ilman kannella istuu kuu
Ja lasista kurkistaapi.
Mun mieleni…
Matti.
… tuosta riemastuu Ja soittoon sormeni saapi.
Molemmat.
Oi, onnellinen, sä kuuhut kirkas,
Kun yllä maan on olla sun virkas!
Saat nähdä jo…
Kuu.
… Ohoh, ohoh!
Maija. Kuulitko, hän lauloi mukaan? Hän sanoi: ohoh, ohoh!
Matti. Ole joutavia, se oli vain metsän kaiku.