Kuu. Ha ha ha!
Ukko. Kuulitko, eukko? Harja nauroi!
Akka. Maltas vähän, nyt olin jo aivan tavata kuun reunan. Pidäs sinäkin, niin tuhraamme hänet ruskeaksi kuin jauhettu kahvi! Kas niin, nyt yletymme jo! Niin, irvistele nyt, irvinaama! Noin, noin me tuhraamme… Ai, voi! hän pitää minua kiinni. Tule auttamaan!
Ukko. Kyllä tulen. Ai, voi! Hän ottaa minut, nipistää kiinni, auttakaa! auttakaa!
(Kuu peittyy äkisti, tulee ihan pimeä, ukkonen jyrisee ja sataa rakeita. Ukko ja akka häviävät).
(Matti ja Maija tulevat juosten etsimään suojaa sateelta.)
Matti. Maija! Missä olet, Maija?
Maija. Täällä. Missäs sinä olet, Matti? On niin hirveän pimeä.
Matti. Täällä minä olen. Mennäänpäs tuonne päin; minusta näyttää siellä olevan talo.
Maija. Aitahan tuo vain on. Nyt olemme jo kävelleet koko tunnin eksyksissä; minä en enää tiedä, missä olemmekaan.