Maija. Kiitoksia, kuu kirkas! Sinä olet näyttänyt monellekin köyhälle lapselle tien lämpöiseen kotiin, sinä!
Kuu. Minähän itsekin kuljeksin turhaan etsimässä kotiani.
Kaikki laulavat.
Kuu ilman kannella kuljeksii
Ja tielle hän tirkistääpi.
Ja tiellä nyt ukko astuksii,
Ja akka se häpeääpi.
Sua, kuu, he tervata halusivat,
Vaan itse ansahan lankesivat:
He kuuhun jäi, he kuuhun jäi.
Nyt ukko ja akka on siellä vaan
Ja siellä pysyvät aina.
Sun kultalevystäs lapset maan
Alati kultia lainaa.
Mut' sinä vain kuljet matkojasi
Ja peilaat vesihin muotoasi
Niin ylhäältä, niin ylhäältä.
KEVÄTPÄIVÄ SUOMENLAHDELLA.
Meremme Suomen Lahti, sa
Nyt olet kaunis, iloisa
Tuhansin valkopurjein.
Vast' olit tyhjä, poloinen.
Jäät poves peitti, sitoi sen,
Ja talvea
Piti aaltos, ja
Kuolleena oli Ahtola.
Vaan vapaa, uljas olet nyt,
Siteittes aik' on päättynyt,
Sun lainees riemuin laulaa,
Pyydystää verkkos, kajavas
Taas huutaa, loistaa majakkas.
Ja höyrysi
Taas suitsuvi,
Kevättä rantas henkivi.
Suikertaa sitees hopeinen
Nyt Viron hiekan keltaisen
Ja Suomen vuorten väliin;
Kronstadtin rautalaivan ja
Myös kaislavenon kannat sa,
Ja riemuiten
Nyt kylpien
Sä tanssit mailman portillen.
Käy, tuuli! Aalto, kohoa!
Käy ylös rantaan, suurilla
Mietteillä mielet täytä!
Pois huuhdo vesin suolaisin
Laimennut mieli, himotkin.
Ja virkistä
Taas ihmistä,
Luo, voima, valo, elämä!