Hän, oi armollinen rouva,
Oli paljas jalaltaan,
Kuten lanttu kuorettaan.
Olis ollut kauheata,
Jos mun nuoraa kengittä
Herrat olis nähnynnä:
Vaan tää vast' on pahempata.
Kuningatar.
Rauhoittukaa, ei se tapa!
Ruusu tahtoo olla vapaa.
Viaton hän kylläkin,
Eikä sovi hyveihin
Lellitys: se kainoutta
Ainoastaan haittaa. Mutta
Kastuittehan kokonaan…
Kunigunda.
Majesteetti, anteeks vaan!
Moist' ei satu milloinkaan.
Olen niin förbluffattu,
Häpen, öfverraskattu…
Mitäs — lampiin tvingattu
Promeneeraamahan!… flaatti:
— Suuren häpeän se saatti —;
Olen niin sinierattu.
Hovimarski von Cirkel tulla sipsuttaa sisälle.
Hovimarski.
Päivää, majesteettinne!
Kysyn alammaisuudessa,
Missä retkeilee prinsessa?
Me ja kansa hartaudessa
Häntä kaikin etsimme.
Kuningatar.
Tiedossa ei mulla se.
Kenties käy hän tapanansa
Köyhissä ja sairaissansa.
Mutta, hovimarsalkki,
Mitä kummaa kuuluvi?
Iskettehän haukan lailla.