Tuonetar-neiti tulee sisälle, värttinä kädessä.
Tuonetar.
Kuolevat ja sokeat te
Viisauteenne luotatte,
Sallimusta vastustatte,
Jotakin jos uhkaa se!
Kuningas tuo houreissansa
Sitä luulee ohjaavansa,
Tyynnä on, kun poltti kaikin
Värttinät, mit' käsiins' saikin
Kas, ei tiedäkkään hän hurja,
Että toivon sijahan
Murhe saa ja olo kurja!
Yhden jätti ainoan
Poltosta: sen halvaks keksi;
Vaan se saattaa varmahan
Hänen keinons hulluudeksi.
Sallimusta odotan.
Huone tää on kaikkialta
Suljettuna muilta: valta
Hengettärillä tääll' on.
Ruusu-neiti onneton,
Kohta kauneutesi
Kuihtuu, haihtuu ijäksi!
(Astuu sisälle punaisen esiripun taakse.)
Valotar-neiti tulee sisälle.
Valotar.
Tuonen tyttö kolkko, musta,
Tytär yön, täys uhkausta,
Uhkaa, huuda sallimusta!
Minä olen puoltamassa
Ruusu-neidon elämää.
Unikukan nuppu tää,
Joka kasvoi Untolassa,
Pysyy häntä suojaamassa.
Kun se häll' on kädessään.
Niin ei kuolo pystykkään,
Vaan hän ruusu-uduin liitää,
Elon korven halki kiitää
Toisten aikoin rannallen,
Unen maassa uinaillen.
(Menee.)
Kuningatar ja Kunigunda tulevat
Kunigunda.