Narsissi.
Tämän, teidän korkeutenne,
Ritaristo lahjoittaa
Koristeeksi varrellenne,
Nimellenne omistaa.
Ruusu.
Terveiseni ritareille!
Toivon, kiitokseksi heille,
Nauhan piikittömän vaan
Siteeks kuninkaan ja maan,
Ett'ei pistä ollenkaan.
Pikku Sanna (kahdeksanvuotinen, tulee esille ja suutelee prinsessan hameenlaskoksia). Suuri kiitos kengistä, jotka te, kiltti prinsessa, annoitte minulle.
Ruusu (nostaa hänet ja suutelee häntä). Suuri kiitos siitä ilosta, ett'ei jalkojasi palele. Älä unhota minua!
Sanna. Ah, prinsessa, teitä en saata ikinä unhottaa, vaikka eläisin sadan vuoden vanhaksi.
(Hän menee.)
Leukoija (tuoden villasukkaparia).
Teidän korkeutenne! enkö
Nauraisi, vai itkenenkö?
Vanha sairas Saara-rukka,
Jota hellin hoiditte,
Hän nyt luulee, ett'ei sukkaa
Ole teillä jalkaanne,
Ja hän nämät rakkahalle
Pyys mun tuomaan Prinsessalle,
Keltä, ei hän virkkaa suo,
Vaan hän itse kutoi nuo.