Viidentoist', täys ihminen!
Isä virkkoi mulle äsken.
Narsissi, mä pyydän, käsken.
Lausu, lapsko murheinen,
Suuri aina riemuinen?
Narsissi.
Olo hauska nuorna vaan,
Tyttärenä kuninkaan,
Lemmittynä, kunniassa…
Ruusu.
Eikö tie siis raskaskaan?
Eikö tuskaa saapumassa?
Narsissi.
Kaikkea ei pyytää saa.
Pilvetön on lapsen aamu;
Nuorten taivahalle saa
Moni kumma pilven haamu,
Josta iskee salamaa,
Vaan en virka, millaisia.
(haukottelee)
Anteeksi!
Ruusu (hymyillen).
Ei lukua!
(Hän tarkastelee tarkasti punaista esirippua. Kaikki muut nukkuvat vähitellen samaan asentoon, kuin seisovat tahi istuvat. Mestarikokki tulee sisälle, nukkuvaa Samia korvasta taluttaen.)