Kuningas (unissaan). Kokki on pohjaanpalanut… kananpoika… pitää hirttää.
Kokki (Samille). Siinä kuulet: kuningas sanoo, että sinut pitää hirttää. Mikä tänään koko linnaa vaivaa? Minä menen kyökkiin: siellä makaavat kyökkipiiat kattilainsa ääressä, paisti makaa vartaassa, kauha padassa haukottelee. Menen talliin: kuskit kuorsaavat, hevoset seisovat liikkumattomina. Kapuan kanahuoneesen: kanamuori makaa kynnyksellä, kukko orrella torkkuu. Kuninkaallinen kaarti makaa kivääriensä varassa, nukkuneena on komentosana överstin huulilla. Ja mitä näen? Täällä kuningas, kuningatar ja koko hovi viattomuuden unta nukkuvat. Prinsessa yksin hereillä on. Nöyrin palvelija!
(Haukottelee.)
Ruusu.
Kokki, tiedättekö te,
Miksi kaikki uneen raukee?
Myöskään teidän silmänne
Eivät enää oikein aukee.
Kokki. Minä? Oh, teidän korkeutenne, minä olen niin iloinen kuin vasta suomustettu ahven. (Haukottelee.) Samin syy se on kokonaan. (Ravistelee nukkuvaa Samia.) Minä opetan sinut, laiskuri, palveluksessa nukkumaan.
(Kohottaa kätensä, korvalle läimäyttämään, vaan nukkuu samaan asentoon.)
Ruusu.
Hänkin! Yksinäni mä
Maailmassa nukkuvitten.
Vaan tuo esirippu sitten,
Mikä sill' on tehtävä?
(Hän vetää esiripun syrjään; Tuonetar-neiti näkyy värttinällä kehräämässä.)