Ah, mua kuule!
Ruusu.
Kukka ei tee pahaa, luulen.
(Kiinnittää unikukan rinnalleen.)
Tuonetar (laulaa taas)
Kuninkahan impynen sievä ja sorja,
Sä sievä ja sorja,
Kas, kehrävi myös kedon kukkanen norja,
Myös kukkanen norja.
Käy, kehrätä koita
Ja onnea voita!
Pois piikit, sä ruusunen: murtele noita!
Ruusu.
Kedon kukkain, tietääkseni,
Kehrätä ei tapana;
Tuo tok' on niin suloista,
Oppisin sen mielelläni.
Tuonetar.
Käy! Sen pian opit sa.