Oi, kuin paljon Korkein voi!
Kiitos Hälle, kun mun soi
Nähdä lapsuusriemuin vielä!
Nyt käyn hautaan ilomiellä.
(Menee Ruusun luo, joka täll'aikaa on Florestanin kanssa keskustellut, ja suutelee hänen hameensa helmaa.)
Ruusu.
Sunko, ystäväni pienen
Näen? En sua tuntenut.
Ai, kuin olet vanhennut!
Miksi minä nuori lienen?
Sanna.
Tähden sydämmes. Myös sä
Kerran vanhenet kuin mä.
Kuningas, oi! Ruusu-neidin
Florestan se saattoi henkiin;
Hänen suokaa Ruusu ottaa!
Se ei ole ansiotta.
Florestan.
Omaks suokaa mulle neiti!
Kuningas.
Hiljaa! Mitä sanoo äiti?
Tyttökään ei harkinnotta
Suostu…