Kuningatar.
Myönnyn, jos hän vaan
Lienee jalo ritari.
Ruusu.
Sellainen hän tosiaan.
Elo elost' annetaan.
Kuningas.
Äitiä hän kuulevi!
Aina on hän kuuliainen.
No, jos asia on sen lainen,
Saakoon prinssi armahansa,
Rakastakoon häntä kanssa;
Hän ei enää ikää vailla:
Sadan viidentoista mailla.
Sama saattaa olla se;
Eläväthän sielumme
Vuotta monta miljoonata.
Toisella jos vuosisata
Enemp' oli tehtävää,
Lienee samantekevää.
(Valotar-neiti tulee sisälle.)
Tuossapa, kas, kummi taas,
Jalo kummi laulakaas!
Suokaa kauniin laulun soida!
Paria noin muhkeaa
Kyllin ylistää ei voida.
(Kaikki toivottavat onnea kihlatuille.)
Valotar (värttinä kädessä seisoa perällä ja laulaa).
Mä kehräjän henkien maast' tämän langan,
Tään kultaisen langan.
Ei moist' ole piirissä maailman sankan,
Ei maailman sankan.
Tää juossut on yöstä,
On päivästä myös tää,
Kun vuos'sata käynyt on hetkisen työstä.
Kaikki (yhtyvät laulamaan).