"No, nyt se on kauniin näköinen", sanoi Rietrikki ja puristeli tyytymättömänä märkää palloansa. Mutta Maija hyppäsi yhdellä jalalla ympäri pihaa, nauraen katkeamatta. "Millekä sinä naurat?" kysyi Rietrikki harmissaan.
"Minä nauran sille, kun sillä on sydän kimmoavaisesta gummista", vastasi Maija. "Mitähän muuta sen olisi pitänyt tehdä kuin pudota lätäkköön?"
Vanha iso-isä, jolla oli yllä pitkä takki ja päässä valkoinen yömyssy, oli istahtanut portaille auringon paisteesen, ja kuuli mitä lapset keskenään pakinoivat. "Tule tänne, Rietrikki!" sanoi hän. Rietrikki tuli.
"Tiedätkö mitä kimmoava gummi on?" kysyi iso-isä.
"Tiedän", vastasi Rietrikki, "se on puun pihkaa ja niin jäntevätä ja pehmoista, että sitä voi venyttää vaikka kuinka ja miksi vain tahtoo, vaan sitte muuttuu se mielellään jälleen entiseen muotoonsa."
"Se on oikein", sanoi iso-isä. "Ymmärrätkös nyt, minkä tähden kaikkien, joilla on sydän kimmoavaisesta gummista, pitää pudota lätäkköön?"
"En, sitä en ymmärrä", vastasi Rietrikki.
"Sen minä kerron sinulle", sanoi iso-isä. "Ihmisellä täytyy olla joku määrätty tarkoitus ja hänen täytyy rakastaa jotakin vissiä. Jos hän toisena päivänä on niin, toisena näin, ja antaa johtaa itseään kuinka ja mihinkä vain tahdotaan, niin on hän poloinen raukka ja pelkuri. Ja silloin tapahtuu hänelle niinkuin pallolle, siitä saat olla varma!"
Rietrikki mietti hetkisen, eikä tiennyt mitä hänen piti vastata.
"Tahdotko tulla kelpo mieheksi?" kysyi iso-isä.