"Kyllä", vastasi Rietrikki.
"Muista sitte, mitä sanoa sinulle", jatkoi iso-isä. "Älä luota omaan viisauteesi, äläkä ole jurupää, joka niskoittelee ja vastustelee toisia, kun hän ei tiedä mitään parempaa. Vaan jos kerran olet täydellisesti vakuutettu siitä, että joku asia on oikea ja hyvä, niin älä anna houkutella itseäsi siitä. Älä anna venytellä itseäsi poikaseni!"
"En, iso-isä", vastasi Rietrikki. Vaan hän ei käsittänyt, mitä iso-isä tarkoitti.
"Hyvästi nyt", sanoi iso-isä.
"Nyt menemme niitylle", sanoi Maija. "Siellä ovat kaikki pojat ja tytöt leikittelemässä Vapunpäivänä."
Rietrikki tuli, ja sitte mentiin. Oli niin kaunista toukokuun auringon loistossa ja lintujen viserrellessä metsässä maantien toisella puolen. Ei missään puissa ollut vielä lehtiä, mutta ylpeä kuusi seista törötti siellä muuttumattomassa viheriässä virkapuvussaan ja pieni solakka paju oli jo kasvattanut pieniä lehden alkuja, joita lapset kokosivat ja sanoivat "kissoiksi". Niitty oli melkein kuiva ja ensimäiset viheriäiset ruohot pistivät esiin viimesyksyisistä muuttuneista heinistä; mutta ojissa oli siellä täällä vähän lunta ja sammakot hyppivät yhdellä loikkauksella ojanvarsilta.
Lähellä aitaa istui muija, jolla oli kaupaksi rinkeliä ja piparkakkuja, voileipiä ja simaa. Jolla oli lantti, hän osti sitä, mikä parasta oli hänen mielestään, ja jolla ei ollut rahaa, se sai muilta, ja niin oli kaikilla yhtäläisesti. Mutta ylä-luokkalaiset rupesivat kestitsemään neitosia ja tarjosivat heille simaa.
"Nyt lyömme palloa", sanoivat pojat, ja niin jakautuivat he kahteen puolueesen, ja Rietrikistä tuli lukkari. Oli komeata nähdä pallojen lentävän, juuri kuin pääskyset ilmassa, ja jokaiselle lyyrylle ja jokaiselle pojalle, johon pallo sattui, kun hän heitti kartun kädestään ja juoksi niityn yli maaliin, huudettiin hurraata, niin että talonpojat kummastelivat, kulkiessaan kuormineen hiljalleen maantietä myöten.
Mutta tytöt kyllästyivät katselemiseen ja rupesivat veräjän luona leskisille. Missä katosi eräältä kenkä, missä kompastui toinen kengännauhoihinsa, toisilla oli märjät hameen helmat, ja toiset kadottivat lettinauhansa ja moniailla oli nuha, ja he niistivät nenänsä, ennenkuin huusivat viimeistä paria. Mutta kaikki oli yhtä hauskaa, ja viimein saivat he muutamia pojista mukaansa, ja silloin oli vielä hauskempi.
Tuo suututti poikia, ja kun he näkivät erään hoikkasäärisen kolmannenluokkalaisen rupeavan juoksemaan tyttöjen kanssa, sanoivat he keskenään: "hänen pitäisi saada selkäänsä." Ja yksi väkevimmistä lupasi panna tuomion toimeen.