"Ei", sanoi toinen, "parempi on kastella hänet ojassa. Siellä on vettä ja mutaa, ja siellä saa hän pestä uuden nuttunsa, josta tytöt niin paljon pitävät."
"Mutta ei se sovellu, että meitä on kuusi yhtä vastaan", sanoi
Rietrikki. "Se on väärin, ja siihen minä en suostu."
"Voi sinua pelkuri", sanoivat toiset, "nyt sinä pelkäät. Sinä et uskalla, sinä!"
"Kyllä minä uskallan", vastasi Rietrikki, "mutta…"
"Mutta ja mutta", huusivat toiset, "niin sinä ajattelet, että kun hän kahdenkesken pääsee tukkaasi koulun kujalla, saat aika lämmityksen."
"Minä näytän, ett'en ole pelkuri", sanoi Rietrikki vastahakoisesti.
"No älä siis seiso tuossa riitelemässä, vaan tule mukaan", huusivat toverit, ja niin vetivät he Rietrikin mukaansa. Kun kolmannen luokkalainen huomasi heidän aikomuksensa, lähti hän käpälämäkeen ja pysähtyi vihdoin ladon luona selkä seinää vasten. Tässä vastusti hän urhollisesti, eikä antanut vangita itseään. Mutta yksi pahajuonisimmista pojista konttasi hänen huomaamattaan likelle häntä ja tarttui hänen jalkaansa, ja niin saivat he hänet kumoon ja laahasivat hänet yhä likemmäksi ojaa kastellaksensa hänet, niinkuin heidän aikomuksensa oli.
Nyt rupesivat tytöt itkemään ja Maija huusi kaikin voimin: "laske irti hänet, Rietrikki, laske irti!" Mutta Rietrikki huusi: "minä tahdon osoittaa, ett'en ole pelkuri."
Samassa tuli kaksi muuta kolmannenluokkaista kävellen maantiellä ja näkivät kuinka heidän toveriaan rääkättiin. Heti hyppäsivät he aidan yli ja tulivat hänen avukseen. "Kuusi yhtä vastaan, tuohan on häpeällistä", huusivat he. Mutta kun pojat näkivät heidän tulevan, lähtivät he vuorostaan kaikin voimin pakoon, ja Rietrikki myöskin. Muut pääsivät pakoon, mutta Rietrikki kompastui mättääsen ja kaatui. Heti ottivat uudet toverit hänet kiinni kauluksesta. "Vai niin, lurjus", sanoivat he; "kuusi oli teitä yhtä vastaan kastellaksenne häntä; sentähden marssi sinä nyt ojaan!" Niin vieritettiin Rietrikki säälimättä ojaan. Ja minkä näköinen hän oli päästyään jälleen ylös, sen voi ymmärtää. — Kaikki pojat ja tytöt nauroivat, koko niitty nauroi, metsäkin nauroi, maantie ja aita nauroivat myöskin, niin, sellaista riemua on sangen harvoin kuultu.
Sen jälkeen alkoivat muut taas leikkiä, ja aurinko paistoi ja linnut lauloivat, ja muija möi kahta vertaa enemmän piparkakkuja ihanana iloisena Vapunpäivänä.