"Oi, pikku Maiju, jospa tietäisit, miten sanomattoman paljon suuri, rikas, kaunis luonto vielä osaa kertoa sinulle paljon, paljon enemmän, kuin minä nyt osaisin luetellakaan! Kaikilla vuorilla ja kivillä, kaikilla puilla, pensailla ja pikku ruohoilla, kaikilla metsän, ilman ja meren eläimillä on omat kertomuksensa. Ei mikään ole kuollutta, kaikki elää, kaikki henkii ja tuntee, ajattelee ja puhuu; miten täyteen saisitkaan sydämmesi ja esiliinasi, jos vain tahtoisit niitä kuunnella! Jos luonto milloin vaikenee, niin ett'et sen enää kuule puhuvan, niin merkitsee se että sinun sielusi on tullut harmaaksi ja vanhaksi; mutta miksi rupeisit kantamaan harmaita hiuksia sielussasi? Ole aina nuori, sinä pikku Maiju, ole aina Jumalan hyvä lapsi sydämmeltäsi, vaikka tulisitkin niin vanhaksi ja harmaaksi kuin mummo, joka istuu kiikkutuolissa. Silloin kuulet aina luonnon puhuvan, kuulet aina enkelien laulavan Jumalan kiitosta kirkkaassa korkeudessa, ja silloin eivät myöskään maailman huolet sinua koskaan palele."
Kas, niin se oli se tarina.
TUNTEMATON MUSTA LINTU.
[Talvella 1871 nähtiin tuntemattomia, mustia lintuja monin paikoin Ruotsissa ja Suomessa. Ei tiedetä, miksikä ne keskellä talvea olivat eteläisistä kotiseuduistansa muuttaneet, vaan muutamat luulevat, että niitä oli tykkien jyske peljästyttänyt.]
Musta lintu, musta lintu,
Mistä oletkaan?
— Etelästä, etelästä,
Lintu kaukomaan.
Miksi saavuit, miksi saavuit,
Maihin pohjaisiin?
— Siks kun Ruotsin, siks kun Suomen
Hanki hohtaa niin.
Miks kuin murheen, miks kuin murheen,
Rukous musta sä?
— Lunta vastaan, lunta vastaan
Niin voin näkyä.
Musta lintu, musta lintu,
Miksi ilkut sä?
— Kun nyt täytyy, kun nyt täytyy
Monen itkeä.
Kenties maas on, kenties maas on
Murheen vallassa?
— Oikein: Ranska, oikein: Ranska
Vuotaa hurmetta.
Senvuoks saavuit, senvuoks saavuit
Murhepuvussa?
— Etkö suris, etkö suris
Synnyinmaata sa?