Harventui Ruotsi, koitti aamutähti:
Hän halki meren kahlaamahan lähti.
Toist' erämaata sieltä hakemaan
Ja saapui vidoin rantaan Suomenmaan.
[Suomi = Finland eli Finnin maa.]
Se hänen isäins koti, sama juuri
Myös nimeltään kuin hänen isäns suuri.
Ja satapeninkulmaisella sen
Kankaalla tila hällä kylläinen.
Ja vihdoin tännekin kun joukko saapui
Rististä saarnaamahan munkkikaapuin,
Ja kynti aura, jauhoi myllykin,
Ja iski kirves, niitti vikahdin;
Niin nuori jättiläinen kauemmaksi
Etääntyi korven kodin vartiaksi.
Hän vielä asukas on tämän maan.
Ihmistä vastaan sotii toisinaan.
Kun pellon vilja runsahalta näyttää,
Hän pohjatuulen sitä syömään käyttää;
Kun kasvaa rikas aatteen tähkäpää,
Sensuurin saksineen hän lähettää.
Pimeys, erämaa häll' ilon tuottaa.
Mit' auttaa meitä valohonkaan luottaa,
Kun kenkään häll' ei tiedä nimeä,
Mi tuntematon on kuin Finnillä?
Jos, lapset, joku teistä tahtoo koittaa
Kuin Pyhä Lauri jättiläistä voittaa,
Niin tietkää: katsoa ei autakaan,
Jos joutuis silmänsäkin antamaan.
Ken Suomesta yön poistaakseen sen jalo
Työn tekee: antaa silmäinsäkin valon?
Ken uhraa kätensä ja hengenkin,
Laittaakseen tänne valon temppelin?
Ken todella sen tehdä halajaapi,
Se jättiläisen nimen kuulla saapi,
Saa syntysanan, joka muuttaapi
Tuon jättiläisen kivipatsaaksi.