"Namusias syö, sä ihanaisin!
Varjonas jos luonas olla saisin!"
Ja sen alle oli joku koiranhammas kirjoittanut:
"Olis oikein, jos sua tukistaisin."
Toinen oli tämmöinen:
"Arkaadiassa tuolla
Oon käynyt minäkin.
En enää viihdy siellä,
Palaan jo takaisin."
"Ah, miten hellää ja liikuttavaa!" huudahti Antonia. "Mutta tässä on vielä tuntehikkaampi värsy:
"Hyvästi, armahain!
Jos kuinka kävis mulle,
Beata Sofie, mä sulle,
Niin sulle elän vain!"
"Beate Sofie, sehän on mummon nimi!" kummasteli Maria.
"Kyllähän monen muunkin nimi on saattanut olla Beate Sofie kuin ainoastaan mummon", vastasi Antonia ja saneli vain seinistä. Mutta viimein tuli niin hämärä, ett'ei hän enää nähnyt, ja silloin molemmat sisarukset istuutuivat yhdessä lieden luo.
"Tiedätkö mitä?" huokasi Maria.