"Olen minä ratsastanut monella hevosellakin."
"Mahdollista kyllä", jatkoi Hilda. "11 päivänä elokuuta yritti Telmyri ratsastamaan myöskin tallipässillä. Mutta pässi ei tuosta ollut kovinkaan mielissään, vaan ryhtyi päkkäämään. Telmyri läksi pakoon ja pässi jäljestä. Viimein molemmat joutuivat kahakkaan tallin seinän luona, ja ell'ei Kaisa olisi sattunut maitorainnan kanssa juuri tulemaan läävästä, olisi siinä tullut suuri tappio."
"Minä löin sitä, niin, minä löin sitä niin että…"
"Tässä on, että Telmyrin kyllä teki mieli lyödä pässiä, vaan todella hän vain huusi: hyvä Kaisa, tule auttamaan!"
"Niin, kun keppi katkesi!"
"No, vielä edelleen. 19 päivänä elokuuta söi Telmyri raakoja karviaismarjoja; niin paljon, että tuli kipeäksi. 22 päivänä hän heitti kivellä rikki myllynviirin. 29 päivänä pani hän Helmen uimaan puroon ja 30 päivänä putosi itse siihen. 4 päivänä syyskuuta piirusti Telmyri hiilellä maisteri Pitkäsen muotokuvan äsken valaistuun kyökkikammarin uuniin. Siitä hän joutui salvan taakse."
"Niin, mutta minä menin ikkunasta pihalle."
"Ja sitte Telmyri salvattiin vinnikammariin, josta hänen ei tehnyt mieli hypätä ulos ikkunasta. 18 päivänä syyskuuta oltiin puolukoita poimimassa metsässä, ja Telmyri juoksi oravan jäljestä, kunnes putosi hetteesen. Siihen jäi toinen saapas ja uudet housut turmeltuivat pilalle. 20 päivänä oli hän perunoita kaivamassa ja löi kuokalla sääreensä. 24 päivänä hän putosi pihlajasta.
"4 päivänä lokakuuta juoksenteli Telmyri likasilla saappaillaan kaikki huoneet lakkiaan etsimässä, kunnes löysi sen puulaatikosta, johon sen oli kätkenyt hiekkaa täynnä. 8 päivänä toi hän kotiin sylin täyden nauriita jotka oli saanut joltakin pojalta, ja poika oli ne varastanut."
"En minä sitä tiennyt."