Hän oli saanut muuten muijan oivan,
Vaan usein kuultihin sen kielen soivan,
Ett' täällä maalla, miten tunnetaan,
Niin paljon sivistystä puututaan.
Siks suuresti hän tuli riemuisaksi,
Kun kaupunkiin sai tytärtänsä kaksi,
Luo Blenda tätin, kouluun parhaimpaan,
Tapoja hienompia oppimaan.
He tuli siellä sangen näppäriksi:
Sai Petronella pikamaalariksi
Ja soitti spanjalaista kitaraa,
Näin papan mieltä koittain iloittaa.
Agathe-Julie hän versoi kuni kurkka
Vaan tanssi taidokkaasti myös masurkkaa
Ja osas ääntää: mon très cher ami,
Comment vous portez-vous aujourd'hui?
Näin taitoisiks kun tulivat ne kaksi,
Jäi kolmas, Sohvi, vallan tolvanaksi:
Hän keitti, leipoi, kutoi, neuloi vaan;
Taiteista häll' ei aavistustakaan.
Siks oli mamman tapa laususkella:
On koko suvun ylpeys Petronella
Ja myös Agathe-Julie; mut Sohvia
On kehno raukka niiden rinnalla.
No niin. Sai kerran puuha äkkipäätä;
Niin pyöri rouva nopeaan kuin näätä;
Parasta, mitä saatiin, laitettiin,
Kun vieraaks itse piispaa varrottiin.
— "Nyt mitä teen mä?" huokas mamma noissa
Puuhissa. "Vanha Kaisakin on poissa;
On härski voi, ei lainkaan munia;
Kuink' edes saisin pannukakkuja?
"Mi meistä mahtaa maailmassa tulla,
Kun päivällistä piispalle ei mulla?"
"Onp'", intti Sohvi, "porsaspaistia,
Mansikkoja ja rievää maitoa."
"On, totta, perää mietteelläsi tuolla",
Myöns äiti. "Vaan sä pysy kyökin puolla,
Kun siskos oivat kyvyin suuremmin
Ihastuttavat piispaa parhaimmin.