Auringon lapsipari armas, jalo,
Oi, tervetultuasi pohjaan päin!
Molemmin tulkaa, älkää yksittäin.
Ett' olis meillä lämmin ynnä valo!
Hän, jonka eteen vaipuu maailmatki,
Auringot syttyy, sammuu, suokoon Hän
Taivaisen toivon maiseen hätähän,
Niin että Häntä kaikki kiittäis ratki!
AURlNGONSOTA.
(Valon ja Lämmön toinen retki.)
"Muistatko tarinan Taivaantasasta ja Pilvenparrasta ja pienistä torpanlapsista, jotka osasivat sulattaa lunta ja tehdä päivänpaistetta?"
"Kyllä, aivan hyvästi."
"Muistatko Valon ja Lämmön, auringon kultakutriset lapset, jotka ratsastivat ulos avaruuteen nopeilla varsoillansa Tuulella ja Säteellä?"
"Muistan, muistan."
"Se on tarina valosta, ja se ulottuu läpi kaikkien aikojen. On toinenkin tarina, pimeydestä, mutta se ei ole iloinen. Nyt kerron jotakin kevät-päiväntasauksesta."
"Kerro, kerro! Kyllä tiedän, se on maaliskuussa."