DINA (syleilee Thoraa). Minä annan anteeksi sinulle, jopa teille kaikillekin. Sinä, Thora, olit kumminkin välisti ystävällinen minulle. Sinun pitää asua minun luonani ja aina olla minun sisareni, ja joka aamu minä leikkaan poikki nuo rumat kynnet, niin ettei kukaan niitä näe.
THORA. Kiitos! Sinä olet oppinut enemmän takalla tuhassa, kuin minä purppuravaatteissa.
SUPERBA. Lähdetään pois, Trilla! Miksei se noita luonut meille siipiä kynsien mukana? Soisin että olisimme lohikärmeitä. On kai vielä jälellä joku satu, jossa saamme raadella tyhmiä prinsessoja.
TRILLA. Niin mennäänpä! Mutta sen vaan sanonkin sulle, että piikanasi en enää aio olla. Nyt ollaan ihan yhdenvertaisia.
SUPERBA. Vai et aio? Kyllä minä sun opetan! kynsin sua!
(Trilla pakenee, Superba perässä, ja niin juoksevat he pois.)
PRINSSI. Rientäkäämme linnaan. Kuningas ja puolisonsa odottavat maltittomasti löytynyttä tytärtään. Mutta mitäs näenkään? Pippe! Ja minkä näköisenä!
(Pippe tulee sisään, nenä riippuen tavattoman pitkänä, ja kirkaisee joka kerta kun sysää sen seinään tai ihmisiin.)
PIPPE. Kuussataaseitsemänkuudetta jalkaa on mitattu, eikä yksikään sopinut kenkään. Tanssinoita — au! — on lentänyt tipotiehen vai liekö litistynyt kuoliaaksi seinään. Minä voitin vedon. Sen seitsemän seeramaa — au! — kuinka Pupan nenä nyt lieneekään venynyt! Onkos häntä nähnyt kukaan — au, au! — että saisin häntä nauraa?
GRIM. Puppa jää koreasti entistä pientä typpänenäänsä pitämään. Mutta sinunpa nenäsi näkyykin oikein karangoksi kasvaneen, laivan kokkapuuksi.