PIPPE. Mitä lajia? Minun omakätinen kuninkaallinen nenäni! Au! kuka rohkenee sysätä kuninkaan Pippeä? Nenäni? Au!… (tunnustelee nenäänsä eikä tunne sen päätä.) Mutta sehän ulottuu tästä Parisiin asti! Kylläpä minä olen kaunis; rahasta minua voidaan näytellä, kuningas saa hyvät tulot! Kokkapuuksi, sanotte — au! — Kuljen merta tuulen väessä. Nyt ei mulla muuta tehtävää kuin — au! — löytää Amerikka.
(Juoksee pois.)
PRINSSI (Dinalle).
Tullos! Nautin autuuttaan!
Ollen kade onnestamme
Oon ma yhä pelossain,
Ettei meidän liittoamme
Outo valta sorra vain.
DINA.
Viel' on velvollisuus — Oi!
Sä kun soit ain' apus mulle,
Palkita sua en mä voi.
Kiitokset vaan hartaat sulle!
(Suutelee Keristanen kättä.)
KERiSTANE.
Hälle nouskoon kiitoksesi,
Joka murheet lieventää,
Kyynelsilmät pyyhkiää!
Hänpä näki kyynelesi.