VALOTAR.
Siis elon sai ja eloa rakastaa
Kakstuhat miljoonaa — no näistä nyt,
Niin laskin, elää satatuhatta
Rakastain ihan ilman itsekkyyttä.
Yön synkän tyttö, kuuletkos sa sen?
Ykssatatuhat itsekkyydettä!
Nyt oivallatko, millainen se oisi,
Ken omikseen sais kaikki lahjamme?
TUONETAR (katsahtaa ylös.)
Jos valo-antimenne kaikki mahtuis
Samahan rintaan, sotisivat varmaan,
Kuin ristituulet samall' ulapalla.
Näin oikeus ruhjois rakkauden rikki,
Elämää hurja voima vainois, totuus
Pois pyyhkis kauneudelt' ihomaalin.
Sodassa luonnon vallat riehuvat,
Ei hengen lahjat sovi keskenään.
On sota eikä sopu tomumaassa.
VALOTAR.
Todellisuus tään riidan ratkaiskoon.
Maan taimist' ottakaamme hennoin, nuorin,
Jon viattomuutt' ei samentanut vielä
Oo vajavuuden tomunhiukekaan,
Laps' elon taisteluun juur' syntynyt.
TUONETAR.
Laps' ompi taivaan. Laps' on rauhoitettu.
Sit' ei saa luonnon voimat koskettaa,
Ei tuli polttaa saa, ei vahingoittaa
Saa ilma, vesi, maa.
VALOTAR.
Ei vahingoittaa,
Vaan äidin hellyydellä hoidella
Sit' elpymään.