TUONETAR.
Kielletty meilt' on kaikki,
Mi tähdätä vois näihin luomiston
Ja korkeamman vallan valikoimiin.
VALOTAR (selaillen Kohtalonkirjaa).
Ma muistan hämärästi, että kerran
Tapahtuu poikkeus… Täss' on se, yötär!
Täss' oikealla, sivu seitsemäs
Näin sanoo: prinsessa tän' yönä syntyy,
Jost' elämän ja kuolon vallat käyvät
Keskensä kiistaa. Kaikk' on ennustettu.
Alussa aikain korkeampi valta
Tään taistelumme nähden ennalta
Koitteeksi sääsi ihmislapsen meille.
Tään lapsen kohtaan koetelkaamme
Siis yhtyneinä lahjojamme!
TUONETAR (tarkastaen kirjaa).
Syntyikö kerran mykäst' yöstäkin
Siis ihmislapsi, jot' ei voita tuoni,
Ei ylhäisinten lahjain viettelys?
Niin kirjoitettu on… No koettakaamme!
Mut taistelutta en mä väisty suinkaan;
Jos väistynkin, niin väistyn aiaks' vain.
Ja palaan taas, kun joutuu hetkeni.
Miss' on se valikoitu, yöllä luotu,
Tuo kaiken saapa, kun muut osan saa?
VALOTAR.
Kuninkaan linnass' — täält' ei kaukana.
Kun aurinko nyt nousee ulapalta
Ja tähtisoihdut sammun taivahalla
Ja toivollisna syntyy aamuhetki,
Niin Ruusukille alkaa elon retki.
Siis toimeen, luonnon immet armiaat!
Lahjanne parhaat hälle laatikaat!
Nyt aistimailma vaihtuu tarun-taikaan
Ja ikihenget astuu alas aikaan,
Pimeys ja valo alkaa taistelon;
Vakainen yö ja päivä huoleton
Ne kohtaavat nyt toisensa
Tään Ruusulapsen kehdolla.
LUCIAN NUMEROT.
Joululeikki.