TAULUNEN. Laskekoon summan siitä kuka osaa! Ja kuitenkin hän on todellisin todellisuus.
TUOMAS (Nannalle). Lasketko minun arvoni niin suureksi, herttaisin pikku ykköseni? No valitse kopastani kauniinta mitä löytää voit… sinä ja te muut numero raukat. (Hän tarjoo koppaansa kaikille.) Emmekö nyt viettäisi muijani nimipäivää?
KOULUTYTÖT (kuten kappaleen alussa). Rakas maisteri…
TAULUNEN. Vai niin. Joko nyt taas soi tuo vanha laulu? Oli aika jolloin minua sinuteltiin ja sanottiin että olin nolla. Viettää Luciaa? Niin sen teemmekin niin että joulukuusi helisee. Kuinka ei noin mainiot numerot viettäisi Luciaa?
LUCIA HALTIA (sillä aikaa kuin tytöt ryhmittyvät numerojärjestykseen ja Tuomas viimeiseksi nollana).
Päivän kaarta mittaamaan,
Pikku numro liitää,
Mit' ei kukaan arvaakaan
Etsimään se kiitää.
Sydämmenkin kehräämää
Kultalankaa mittais — tää
Numrolle ei aukee,
Laskut tyhjäks' raukea
Numro lausui lapsillen:
Taulun liituaisin,
Läksyn langat kerisin,
Kynää kuluttaisin?
Tullos numeroinen vaan,
Sinust' oivan piian saan,
Ketterämmän hiirtä,
Tauluun pilkut piirtää!
Mutta yhtä seikkaa en
Salata ma tainne:
Olen epälukuinen,
Niinkuin meren laine.
Laine leijuu vapaana,
Ei sen tietä mitata…
Vankeja nyt auta!
Murra kahleen rauta!
(Lucian juhla alkaa esiriipun ollessa ylhällä ja joulu-ukko jakelee lahjojaan.)