Tikitak, tikitak
Minun kelloni käy,
Ilolintuseni,
Surun päivää ei näy.
Sulla kiire on ain,
Sull' on puuhat ja työs',
Sinä aika oot vain,
Elo rientävä myös.
Kaikki päivät ja yöt
Aina työssä sä oot,
Kaikki leikit ja työt
Sua seurakohot.
Huone siistinä on,
Kello kahdeksan lyö;
Kello kakstoista alkavi
Keisarin työ.
Antti läksyjen luo
Kello kuus herättää,
Sohvi naapuriin suo
Kello viis lähettää!
Joudu, riennä nyt vaan
Pekan kanss' tätilään,
Täti matkustamaan
Johda määrällään.
Sade, pakkanen ois,
Sota, rauhakin viel',
Tai jos posti on pois,
Sinä esillä siell'. —
Sanat katkerimmat
Katumus mitkä tuo:
Liian myöhään, saat
Kuulla surkeat nuo.
Mutta mestaris on
Ukko harmaja pää,
Luja, muuttumaton,
Tarkka veitikka tää.
Pienet sekunnit hän,
Joill' on väärähän tie
Heti meisselillään
Oikopoluille vie.
Ja hän hymyssä suin
Sua asettelee,
Ja ihmisten riennot
Näin määräelee.
On toimensa hällä
Vaan Ijäisen työtä,
Mi hallitsee maata
Ja päivää ja yötä.
Tikitak, tikitak,
Seppä napsuta vaan!
Kuva liikkehes on
Elon riennosta maan.
Miltä näyttävi maa
Kun et sä enää käy? —
Aika lopun kun saa
Kelloseppää ei näy.
KUKKAISTEN MYYJÄ.
Muistatko armaan
Kielojen ajan,
Mättähät varmaan
Ruohaisat muistat?
Ja muistat kun morsian toukokuu
Jo helmihin, kukkihin kietoutuu.
Silloin piti jokaisella pojalla olla vuokko napinlävessä ja jokaisella tytöllä kielokimppu hatussa. Silloin oli kukkaisten markkinat, kaikki ostivat, kaikki olivat iloiset kun näkivät minun tulevan kori käsivarrella. Mutta onni on epätasainen, mieli muuttuu. Nyt, kun kesä on edistynyt, eivät kukkaseni ole enää uutuus. Nyt sanotaan minulle: Oletkos taas täällä? Rakas ystävä, tule jälleen ensi toukokuulla!